keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Tsemppikuuri

Olen aloittanut tsemppikuurin monta kertaa! Aina ennen se on tapahtunut diabeteksen ehdoilla ja sen määräämänä, kunnes pari vuotta sitten en enää jaksanut "taas aloittaa". Olin lähes täydellinen liikuntaa harrastamaton keski-ikäinen ja vyötärölle kertyvä läski sai minut vihdoin liikkeelle.

Soitin siltä istumalta tuntemalleni personal trainerilla ja siitä se alkoi! Salitreeni ja kadonneen kunnon metsästys. Tämä päätös oli sikäli merkityksellinen, että ensimmäistä kertaa hain itselleni jotain hyvää itseni ja hyvänolon takia, en diabetekseni pakottamana. Tämä tapahtui elokuussa 2012.

Nyt on 1,5 vuotta takana ja ilokseni voin sanoa, että liikunta on nyt osa elämää. Nämä ensimmäiset 1,5 vuotta ovat olleet aikamoista opettelua ja peruskunnon metsästystä, sillä aloittaessani eivät tikkujalkani edes kestäneet kyykkyn menoa.

Tällä hetkellä olen päässyt perusasioiden makuun ja samalla huomannut, että diabeetikon liikkumista ei ainakaan omalla kohdalla koskaan painotettu siten, että olisin ymmärtänyt sen todellisen merkityksen ja toisaalta nyt kun tässä vaiheessa mennään, niin perustietoa siitä, miten liikunta vaikuttaa diabetekseen ja päinvastoin, on hyvin vaikea saada.

Toivon, että tämä blogi tavoittaa mutakin aiheesta kiinnostuneita ja saamme keskutelua aikaiseksi. Jaan täällä omia kokemuksiani ja otan mielelläni vastaan muiden kokemuksia!

Sokeritautinen

Niin, juuri sitähän minä olen. Yli kolmekymmentä yhteistä vuotta tämän ikuisen kaverin kanssa oleilua iloineen ja suruineen. Näin läheinen kaveruus on välillä tosi rasittavaa, mutta kun tarkemmin ajattelee, niin enpä osaisi ilmankaan olla, niin tutuiksi olemme tulleet.
Sairastuin 8-vuotiaana ja olin siitä innoissani.Tokaluokkalaisen tarmolla pistämään opettelu oli maailman hienointa opeteltavaa. Sairastuminen oli suurempi järkytys läheisilleni, joiden oli vaikea olla näyttämättä sitä epätietoisuuden ja jopa säälin määrää kasvoillaan heidän tavatessaan minut sairaalssa, jossa vietin tämän kaveruuden kanssa ensimmäiset kolme viikkoa. Ehkäpä jo silloin päätin, että minä olen se, joka määrää tämän taudin paikan ja näytän, että minä en jää tämän taudin varjoon...  No, aika on opettanut ja hionut tuosta ajatuksesta pahimmat särmät, mutta se täytyy todeta, että todellisen vastuksen on tämä sairaus antanut!

Tässä blogissa jaan tuntojani ja kokemuksiani diabeetikkona olemisesta. Tällä hetkellä olen insuliinipumppuhoidolla ja takanani on 2003 vuonna tehty munuaisensiirtoleikkaus, joka onnistui kohdallani hyvin. Hyppivä, temppuileva ja rasittava kaverini on matkassa mukana ja nyt vuodan 2014 alussa on hyvä hetki jakaa kokemuksia, joita uusi harrastukseni KUNTOILU on sopeutunut osaksi elämääni.