Olipa hyvä havainto, sillä itse uskon kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, mutta puheessani selkeästi erotan asioita erilleen, ikään kuin diabetekseen liittyvä hyvinvointi ei koskettaisi minua, vaan se on "vain hyvinvointia" jota suoritetaan jonkin asian takia. Sairaudenko?
Kävin mielessäni läpi asioita, milloin asiat, joita tahtoisin muuttaa toiminnassani, muuttuvat teoiksi diabetekselle eikä teoiksi minulle itselleni. Aloin päästä hieman hyvälle siitä, että suoritan helposti näitä tekoja diabetekselle rutiininomaisesti ja vailla ajatusta jatkuvasta hyvinvoinnista. Tarkoitan tällä sitä, että kun verensokeri pompsahtaa pilviin, niin äkkiä vain insuliinia peliin ja tilanne korjaantuu. Olisi kuitenkin syytä palata perusasioiden ääreen ja miettiä, että miksi näin käy. Onko kyseessä normaali hoitovirhe vai voisinko tehdä jotain muutosta siihen, että jatkuvasti sama ongelma ei kohtaisi uudelleen ja uudelleen.
On haastavaa tutkia omaa toimintaansa, asettaa itsensä alttiiksi sille, että tietää ratkaisun avaimet olevan itsellään. Kysymys onkin siitä, tahdonko todella tehdä näitä oman hyvinvointini kannalta tarvittavia muutoksia vai jatkaa hetkellisiä korjausliikkeitä vain sairauden ehdoilla?
On haastavaa tutkia omaa toimintaansa, asettaa itsensä alttiiksi sille, että tietää ratkaisun avaimet olevan itsellään. Kysymys onkin siitä, tahdonko todella tehdä näitä oman hyvinvointini kannalta tarvittavia muutoksia vai jatkaa hetkellisiä korjausliikkeitä vain sairauden ehdoilla?
